Uusi jatkuvan oppimisen professori peräänkuuluttaa dialogia ja yhteistoimintaa

Suomen ensimmäinen jatkuvan oppimisen professuuri tukee Pohjois-Suomen osaamistarpeita ja kilpailukykyä tutkimuksen keinoin ja luomalla mahdollisuuksia vuoropuheluun ja pitkäaikaisiin kumppanuuksiin organisaatioiden ja tutkijoiden kesken.
Image
professor_anu_kajamaa

Jatkuvan oppimisen professorina Oulun yliopistossa 1.10.2021 aloittavalla Anu Kajamaalla on jo pitkät suhteet pohjoiseen kaupunkiin. Kajamaa, joka on tehnyt parikymmenvuotisen tutkijanuransa aikuiskasvatustieteen ja työelämän tutkimuksen parissa, sanoo Oulun kulkeneen hänen mukanaan uran eri vaiheissa.

”Aivan sattumalta olin jo aloittavana tutkijana hankkeessa, jonka tutkimuskohteet sijaitsivat Oulussa. Monet kumppanuuksista ovat olleet pitkäaikaisia varsinkin terveydenhuollon puolella sekä myös Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa. Oulussa on ollut aina hyvin tutkimus- ja kehittämismyönteinen asenne, ja on aina ollut todella kiva tulla tänne. En olisi tässä ilman täällä kohtaamiani ihmisiä ja tutkimuskontekstia”, Kajamaa sanoo.

Kajamaan professuuri sijoittuu professori Sanna Järvelän johtamaan Oppiminen ja oppimisprosessit -tutkimusyksikköön kasvatustieteiden tiedekunnassa. Hän pääsee suunnittelemaan uutta työtään yhdessä oppimisen ja koulutusteknologian tutkijoiden kanssa. Helsingin yliopiston oppimisen ja organisaatiomuutosten dosentti Kajamaa on innoissaan tilaisuudestaan lähteä rakentamaan Ouluun uutta kokonaisuutta. 

”On hienoa tulla mukaan Sannan vetämään arvostettuun yksikköön ja tuoda sinne jatkuvan oppimisen osaamistani. Odotan todella paljon sitä, että saan tehdä oman yksikön tutkijoiden kanssa työtä ja luoda uutta. Lisäksi haluan kuulla, mitä muu toimintaympäristö ja opiskelijat minulta toivovat ja haluavat, ja mitä uutta voin tuoda”, Kajamaa sanoo.

Kajamaa on innostava ja osallistava tutkija ja luennoitsija. Mitä pidemmälle hänen akateeminen uransa etenee, sitä intohimoisemmin hän työhönsä suhtautuu. Yhteistyö kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa on aina ollut olennainen osa Kajamaan uraa ja hän on myös ollut tutkimustehtävissä ja opettanut mm. Yhdysvaltain itä- ja länsirannikolla, Ranskassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Uudessa-Seelannissa. 

”Innostun palavasti uusista tutkimusaiheista, tuloksista ja artikkelityöskentelystä ja tiedeyhteisön osana oleminen kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimusryhmissä on todella tärkeää minulle. Tutkijan työ ei ole yksin puurtamista. Yhteisöllisyys on tärkeää myös opetuksessani ja toiminnassani opiskelijoiden kanssa, kaikkien toiminta tulee nähdä tärkeänä osana tiedeyhteisöä”, Kajamaa sanoo.

Työelämä muutosten ristipaineessa

Jatkuva oppiminen nähdään nykyisin hyvin tärkeänä osana ihmisten työelämää ja -uraa. Se tunnustetaan laajasti yhteiskunnallisesti, ja se on mukana myös poliittisessa päätöksenteossa.  Jo ennen koronapandemiaa nähtiin, että nopeat muutokset yhteiskunnassa ja työelämässä vaativat paljon sopeutumista ja uuden oppimista, ja vuonna 2020 alkanut poikkeustila näytti konkreettisesti, miten suuria muutoksia voi tapahtua salamannopeasti. 

Kajamaa listaa pandemian lisäksi nopeasti muita voimia, jotka vaikuttavat ihmisten elämään: globalisaatio, robotisaatio, osaamisen vaatimusten kasvaminen, kehittyvät ja muuttuvat digitaaliset ympäristöt, kilpailukyvyn parantamisen vaatimukset, työllisyysasteen nostaminen, kyky uudistua, koko kansakunnan tulevaisuuden turvaaminen. Lista on melkoinen. 

Kajamaan mukaan jatkuvan oppimisen toimijat ovat yhteiskunta, organisaatiot ja yksilöt, jotka ovat keskenään monimutkaisessa suhteessa. Kurssit ja oppimisympäristöt organisaatioiden ulkopuolella ovat tärkeä osa yksilöiden osaamisen kehittämistä. Jatkuva oppiminen ei ole kuitenkaan erillinen osa työtä, vaan se kuuluu työhön itseensä ja tutkijat voivat sitä tukea osana arkityötä, Kajamaa uskoo.

”Peräänkuulutan vuoropuhelua ja pitkäaikaisia kumppanuuksia organisaatioiden ja tutkijoiden kesken, mikä on myös vaatimus tutkijoille: täytyy jalkautua työyhteisöihin. Tutkimus- ja kehittämishankkeessa voi olla alustava ajatus vaikkapa organisaation johdolta, mutta itse kehittämisen täytyy tapahtua moniäänisellä tavalla hierarkian eri portailla olevien kanssa. Aidossa työelämän kontekstissa, jossa ihmiset tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi, on mahdollista saada aikaan uusia oivalluksia ja innovaatioita”, Kajamaa kiteyttää.

Ulkopuolisuudesta on hyötyä

Kajamaan puhelin soi yleensä siinä vaiheessa, kun monia muutoskokeiluja on jo tehty organisaatiossa, eikä muutosta ole kuitenkaan aikaansaatu. Hyvin erilaiset työelämän kontekstit ovatkin tulleet hänelle tutuiksi. Hän on ollut tutkijana niin koulumaailmassa, yrittäjyysyhteisöissä, vanhustenhuollossa, sosiaalityön kuin vankimielenterveystyönkin parissa. Tutkijana pääsee erilaisten ammattien ja ammattilaisten tarinoiden äärelle, mikä kiehtoo Kajamaata. ”On ollut hienoa olla tutkimassa ja kehittämässä lukuisia organisaatioita ja nähdä, kuinka ristiriitoja on yhdessä ylitetty ja toiminta on aidosti muuttunut.”

”Tutkijan aseman mukanaan tuomasta ulkopuolisuudesta on usein arvokasta hyötyä. Silloin osaa esittää sellaisia kysymyksiä, jotka saavat aikaan oman työnsä asiantuntijoissa herätteitä ja synnyttävät heissä oivalluksia. Se on erittäin palkitsevaa”, Kajamaa sanoo.

Eri äänien kuunteleminen ja mukaan ottaminen on tärkeää myös tutkimuksessa ja Kajamaa aikoo rakentaa monipuolista dialogia myös Oulussa tulevassa roolissaan.

”Kaikkein kiinnostavinta on monitieteellisten kombinaatioiden rakentaminen. Otetaan mukaan kasvatustieteiljät, kauppatieteilijät, sosiologit, insinöörit, lääkärit ja keskustellaan, tehdään yhdessä monitieteellistä työtä. Oulussa on aina ollut tekemisen meininkiä, ja on hienoa, että saan omalta osaltani edistää sitä, että maailmallakin kuullaan, mitä Suomessa ja Oulussa tehdään”, Kajamaa sanoo.

Teksti JP Manninen, kuva Maarit Holteri

Viimeksi päivitetty: 30.9.2021