Ajan multaamat muistot – Historiallisen arkeologian tutkimus Oulun Pikisaaren pikiruukista, ruukkiyhteisöstä ja maailmankuvasta 1640-luvulta 1890-luvulle

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, L10, etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/69149640601

Väitöksen aihe

Ajan multaamat muistot – Historiallisen arkeologian tutkimus Oulun Pikisaaren pikiruukista, ruukkiyhteisöstä ja maailmankuvasta 1640-luvulta 1890-luvulle

Väittelijä

Filosofian maisteri (arkeologia ja tiedeviestintä) Marika Hyttinen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Arkeologia

Oppiaine

Arkeologia

Vastaväittäjä

Dosentti Georg Haggrén, Helsingin yliopisto

Kustos

Dosentti Timo Ylimaunu, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Tuore historiallisen arkeologian tutkimus kertoo Oulun Pikisaaren pikiruukin ja ruukkiyhteisön unohtuneen tarinan

Väitöskirjassa käsitellään Oulun Pikisaaren varhaismodernia pikiruukkia ja siellä toiminutta yhteisöä sekä yhteisön maailmankuvaa. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kokonaisvaltainen kuva unohtuneesta teollisuuslaitoksesta ja sen toiminnasta analysoimalla laajaa lähdeaineistoa, josta keskeisimmän muodosti ruukkialueen arkeologinen lähdemateriaali tulkittuna materiaalisena muistina menneisyydestä. Tähän yhdistettiin erilaisia kirjallisia lähdeaineistoja, kuten perukirjoja, kirkonkirjoja sekä palovakuutusasiakirjoja, ja historiallisia karttoja.

Tutkimuksen mukaan Pikisaaren pikiruukki edusti prototeollisuutta toimiessaan agraarin vuotuisrytmin mukaisesti. Pikiruukkialueelta löytyneet työkalut sekä pienesineet todistavat ruukkilaisten hankkineen lisäansioita käsityöläisyydellä. Kirjallisten lähteiden perusteella pikityöläiset ovat myös toisinaan hankkineet toimeentulonsa kokonaan toisen ammattikunnan piiristä.

Naiset olivat merkittävässä roolissa yhteisön ja pikityöläisyyden jatkuvuuden kannalta. Siinä missä pikityöläisten pojat lähtivät yhteisöstä harjoittamaan toista ammattia, jäivät tyttäret pikiruukkiin ja solmivat avioliiton joko jo ammatissa olevan tai tulevan pikityöläisen kanssa. Tyttärien kautta siirrettiin pienpolton tietotaito eteenpäin sukupolvelta toiselle. Tulkinta haastaa perinteisen näkemyksen, jonka mukaan pojilla oli suurempi merkitys varhaisteollisissa yhteisöissä.

Arkeologiset esinelöydöt todistavat taikuudella ja uskomuksilla olleen suuri merkitys arjen elämässä. Erilaisten rituaalien ja taikaesineiden avulla suojauduttiin pahaa ja onnettomuuksia vastaan. Myös pienpoltossa turvauduttiin taikuuteen.

Pikiruukkilaisten maailmankuva oli yhdistelmä perinteisiä ja moderneja käsityksiä maailmasta. Uudet tutkimustulokset valottavat pikiruukkien tuotantoa ja toimintaa niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla. Arkeologista lähdeaineistoa tulkitsemalla voidaan menneisyydestä saada selville uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia, joita ei ole mahdollista tavoittaa minkään muun lähdeaineiston kautta.

Paikallishistoriaan pureutuva tutkimus auttaa hahmottamaan Pikisaaren tapahtumat ja kehityksen menneisyydestä nykyisyyteen. Tutkimustulokset avaavat Pikisaaren merkityksiä Oulun kaupungille sekä oululaisille. Pikisaareen liittyvän sosiaalisen muistin, eli tarinoiden ja sanontojen, perusteella saari on ollut aina omaleimainen ja erityinen paikka kaupunkilaisille. Saaren identiteetti on määritelty eri aikoina eri tavoin, mutta aina vanhoille merkityksille pohjautuen. Menneisyydessä saari oli erityinen siellä sijainneen pikiruukin ja teollisuuden takia. Edelleen saaren erityisyys rakentuu vanhoille teollisuusrakennuksille, mutta nyt määriteltynä menneisyydestä säilyneenä kulttuuriperintönä, mikä tekee paikasta oululaisille muistojen saaren.
Viimeksi päivitetty: 5.10.2021