Varhainen sanasto. Yhteydet myöhempiin kielellisiin taitoihin ja seulonta

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, Saalastinsali, etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/64693510612

Väitöksen aihe

Varhainen sanasto. Yhteydet myöhempiin kielellisiin taitoihin ja seulonta

Väittelijä

Filosofian maisteri Suvi-Maria Vehkavuori

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Logopedian tutkimusyksikkö

Oppiaine

Logopedia

Vastaväittäjä

Professori Marja-Leena Laakso, Jyväskylän yliopisto

Kustos

Apulaisprofessori Suvi Stolt, Helsingin yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Pienten lasten sanaston hallinnan yhteys myöhempään kielitaitoon ja heikon kielitaidon tunnistaminen

Ymmärretyn ja ilmaistun sanaston kehitys toisella ikävuodella on näkyvä vaihe lapsen varhaisessa kehityksessä. Heikko sanaston hallinta toisella ikävuodella voi kuitenkin olla merkki pysyvistä kielenkehityksen ongelmista. Siksi sen tunnistaminen on tärkeää.

Väitöskirjan päätavoitteina oli arvioida varhaisen ymmärretyn ja ilmaistun sanaston yhteyksiä myöhempään kielitaitoon sekä tutkia kahden seulatyyppisen menetelmän kykyjä tunnistaa heikko kielitaito. Väitöskirjatyö on toteutettu osana Sanaseula-tutkimusta (vastuullinen tutkija prof. Suvi Stolt), jossa on muokattu, normitettu ja validoitu 9–24 kuukauden ikäisten lasten ymmärretyn ja ilmaistun sanaston hallinnan seulatyyppiseen arviointiin soveltuva menetelmä nimeltään Sanaseula.

Väitöskirjatyössä (N=82) arvioitiin Sanaseula-menetelmällä ymmärretyn ja ilmaistun sanaston hallintaa ikävälillä 1–2 vuotta. Kielellisiä taitoja arvioitiin laajasti 3,5 ja 5 vuoden iässä. Viiden vuoden iässä arvioitiin myös lukivalmiustaitoja. Kahden vuoden iässä lasten taitoja arvioitiin myös esikielellistä kommunikaatiota ja kieltä kartoittavalla seulatyyppisellä menetelmällä sekä ymmärrettyä ja ilmaistua kieltä arvioivalla kielenkehityksen testillä.

Sekä varhainen ymmärretyn että ilmaistun sanaston hallinta oli laajasti ja melko tasaisesti yhteydessä myöhemmissä ikäpisteissä arvioituun ymmärretyn ja ilmaistun kielen, sanaston, äännejärjestelmän ja taivutusmuotojen hallintaan sekä lukivalmiustaitoihin. Lisäksi varhaisen ymmärretyn ja ilmaistun sanaston hallinnalla voitiin selittää osa myöhemmistä kielellisistä taidoista. Heikko varhainen ymmärretyn/ilmaistun sanaston hallinta oli myös riskitekijä heikommille kielellisille taidoille myöhemmin. Varhainen ymmärretyn ja ilmaistun sanaston hallinta näyttäisi luovan pohjaa myöhemmin kehittyville kielellisille taidoille.

Seulatyyppiset menetelmät tunnistivat tarkasti lapset, joiden kielenkehityksestä ei ollut huolta. Sen sijaan seulatyyppiset menetelmät ja kielellisen kehityksen testi tunnistivat jonkin verran eri tavoin huolilapset. Parhaiten seulamenetelmät tunnistivat testin mukaan määritellyn heikon kielitaidon, kun niitä käytettiin yhdessä. Ne siis täydensivät toisiaan. Tuloksia selittää se, että kaikki kolme käytettyä menetelmää arvioivat ja painottavat kielenkehityksen eri osa-alueita. Lasten varhaisia kielellisiä taitoja arvioitaessa tulisikin huomioida monipuolisesti kielen eri osa-alueet ja sekä ymmärretty että ilmaistu sanasto.
Viimeksi päivitetty: 29.9.2021